Työn tuottavuuden ja toimintakyvyn heikentyminen (WPAI)

WPAI on validoitu itseraportointikyselylomake (Reilly, Zbrozek, Dasbach, 1993), joka mittaa, kuinka paljon terveysongelma vaikuttaa palkkatyöhön ja päivittäisiin toimintoihin, yleensä viimeisen 7 päivän aikana. Se jakaa menetyksen poissaoloon (absenteeism) — kirjaimellisesti menetettyyn työaikaan — ja sairaana työskentelyyn (presenteeism) — heikentyneeseen tuottavuuteen fyysisesti työpaikalla ollessa — ja jälkimmäinen on yleensä suurempi, piilossa oleva kustannuskomponentti.

Miksi se on tärkeä

Pelkkä sairauspäivälaskenta näkee vain poissaolon. Kliinikko tai tietotyöntekijä, joka ei koskaan ota vapaata mutta työskentelee kroonisen sairauden vuoksi 60 %:n kapasiteetilla, ei lisää poissaolorekisteriin mitään mutta aiheuttaa silti suuren, todellisen tuottavuusmenetyksen — WPAI on suunniteltu nimenomaan tuomaan tämä näkymätön kustannus esiin. Koska se on validoitu instrumentti eikä räätälöity kysely, sen pistemääriä voi käyttää potilaan raportoimien tulosten näyttöpaketeissa ja sairauskustannustutkimuksissa ilman, että arvioijan tarvitsee validoida mittaria uudelleen. Itseraportointi-instrumenttina se on itsekin PROM:in muoto, jonka erottaa lähinnä painotus työhön ja toimintaan oireiden tai elämänlaadun sijaan.

Matematiikka

Poissaolo % = terveyden_vuoksi_menetetyt_tunnit / (terveyden_vuoksi_menetetyt_tunnit + tehdyt_työtunnit) × 100

Sairaana työskentely %  = itsearvioitu 0–10 heikentyminen työssä, × 10
                  (selvitetään suoraan kyselyllä, ei johdeta tässä)

Työn kokonaisheikentyminen % =
    Poissaolo% + (1 − Poissaolo%/100) × Sairaana_työskentely%
    (yhdistää nämä kaksi niin, ettei kokonaismäärä voi koskaan ylittää 100 %)

Tuottavuuskustannus = Työn_kokonaisheikentyminen% / 100 × jakson_ansiot

Kokonaisheikentymisen kaava ei ole tarkoituksella pelkkä summa: prosenttien suora yhteenlasku voisi ylittää 100 %, joten sairaana työskentely sovelletaan vain työajan jäljellä olevaan (ei-poissaolevaan) osaan.

Ratkaistu esimerkki

Migreenistä kärsivä työntekijä on aikataulutettu 40 tunnin viikolle mutta jättää väliin 4 tuntia siitä:

menetetyt_tunnit = 4, tehdyt_työtunnit = 36
Poissaolo% = 4 / (4 + 36) × 100 = 10 %

Hän arvioi erikseen tuottavuusvaikutuksensa työssä ollessaan 3/10 WPAI-kyselyssä, eli Sairaana_työskentely% = 30 % (tämä vaihe on raaka kyselyvastaus, ei muista luvuista johdettu):

Työn kokonaisheikentyminen% = 10 + (1 − 10/100) × 30
                            = 10 + 0,9 × 30
                            = 10 + 27
                            = 37 %

5 päivän viikolla, jolla ansiot ovat £800 (£160/päivä):

Tuottavuuskustannus = 37/100 × 800 = £296

Huomaa, että naiivi sairauspäivälaskenta olisi kirjannut vain menetetyt 4 tuntia (10 %) — sairaana työskentelyn osuus lähes kolminkertaistaa todellisen heikentymisen, kun se lasketaan mukaan.

Yhteys ohjelmistokehitykseen

Tämä kartoittuu suoraan insinööritiimien hyvinvointimittareihin:

Poissaolo on sairauspoissaolot ja palkallinen vapaa — näkyvä, jo seurattu ja helppo osa.
Sairaana työskentely on loppuun palanut tai kontekstinvaihtojen ylikuormittama insinööri, joka on läsnä jokaisessa stand-upissa mutta toimii heikentyneellä kapasiteetilla — yleensä suurempi ja piilossa oleva kustannus, näkymätön henkilömäärä- tai läsnäolodatalle. Se näkyy sen sijaan heikentyneenä läpimenona DORA- ja virtausmittareissa tai hitaampana sellaisen teknisen velan purkamisena, jonka "korko" pahentaa heikentymistä entisestään.
Insinöörin opetus on sama kuin kliininen: pelkän poissaolon mittaaminen ja sen kutsuminen "tuottavuusmenetykseksi" aliarvioi järjestelmällisesti todellisen kustannuksen, koska se ohittaa kaikki, jotka ovat läsnä mutta heikentyneitä.

Sudenkuopat

Itseraportoinnin muistiharha. 7 päivän muistiikkuna on alttiina samoille raportoinnin vääristymille kuin mikä tahansa retrospektiivinen itseraportointi.
0–10-sairaana työskentelyasteikon käsitteleminen todellisena fyysisenä mittauksena. Se on ordinaalinen, selvitetty itsearvioinnilla, ei validoitu fysikaalinen suure — erojen käsittely tiukasti lineaarisina tai intervalliasteikollisina on mallinnuksen mukavuus, ei validoitu fysikaalinen tosiasia.
Pistemäärien yhdistäminen WPAI-varianttien yli. WPAI:llä on useita tilakohtaisia versioita — WPAI:GH (yleinen terveys), WPAI:SHP (tietty terveysongelma) ja sairauskohtaiset variantit — eikä eri varianttien pistemääriä pidä yhdistää tai verrata tarkistamatta ensin, että kyse on samasta instrumenttiversiosta.

Lähteet

Reilly MC, Zbrozek AS, Dasbach EJ. "The validity and reproducibility of a work productivity and activity impairment instrument." PharmacoEconomics 1993;4(5):353-65.
WPAI-instrumentin dokumentaatio, Reilly Associates — virallinen pisteytysviite. https://www.reillyassociates.net/